Olin täysin suunnitellut hautaavani kyseisen blogin roskapostien alle ja unohtaa. Erikoisten tapahtumien sarja kuitenkin sai minut kirjoittamaan jälleen. Ehkä olen nyt vihatumpi kuin koskaan ennen, ehkä olen muuttunut. Olen saanut osakseni paljon (jopa vihaisella äänensävyllä) esitettyä kritiikkiä hallitsemattomista auvautumisistani. En sano etteikö sellainen vaikuta ihmiseen kuin ihmiseen, mutta toisaalta, kaikkia ei voi mielyttää. En halua lajitella ihmisiä "ilkeisiin", "rohkaiseviin" ja "iljettäviin", mutta teen niin kuitenkin. Ihme kyllä kiitostakin on tullut, jos jonkinlaisista pätkistä. Näiden parin kuukauden aikana sattuneista ja tapahtuneista esityksistä on turha tehdä selkoa sen enempää. Nyt viettäessäni sairaslomaa, odotan Joulua. Silloin nähdään taas, ollaan yhdessä ja murheet jäävät taa. Kaikelle on yksi syy, elämää suurempi ikävä. Niin siinä aina käy, onneksi.
Itkevä tyttö - Sairaana... edelleen
Minulla on tapana
tiskata paljon
ja hukuttaa kyyneleeni
saippuaveteen
Jokainen metri jokainen sentti
jonka kuljen kadulla
Ne ovat minulle liikaa
ne ovat minulle liikaa
Minulla on tapana
istua suljettujen verhojen takana
ja vaipua vaipua
unohduksiin
Minä en ole pitkävihainen
ja ainoa jonka kanssa
en koskaan tehnyt sovintoa
olin minä
Joulukuu:
sairaana edelleen
Joulukuu:
sairaana edelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti