Kuluttajahelvetti

Näin Joulun alla tavaravuori vintin nurkassa kasvaa ja lompakko laihtuu. Sama meno jatkuu juhlapyhän jälkeen tammikuun loppuun saakka; koko ruljanssi päättyy kaikkea muuta kuin näyttävään perikatoon - ihmeen kaupalla rahaa riittää vuokraan ja muonitukseen, vaihtoehtoisesti vain jompaankumpaan. Joulua edeltävää kulutushelvettiä ei tosin helpota anteliaat lahjukset isovanhemmilta ja kaukaisilta sukulaisilta. Kuitenkin suuren juhlapyhän kynnyksellä tulee hankittua jotain perusteella "no kun nyt kerrankin on varaa". Joopa joo, maaliskuussa on toinen ääni kellossa.

Ei sillä että minulla mitään Joulua vastaan olisi - toisin kuin suurella osalla murrosikää potevista teineistä, joiden Jouluinen puku on aivan yhtä innoittava kuin Juhannuksenakin; mustaa, mustaa ja mustaa. Mustaa yllään kantavat myös aikuiset, joita kylmässä ilmassa sähköistyvät hiukset ja joululahjojen hankinnat stressaavat; myös työpaikan pikkujouluissa sattunut kännisankarointi kalvaa työsuhteita ja Punaisen Ristin feissarit kävelykadulla saavat omatunnon kolisemaan. On se raskasta. Mutta sentään on lunta. Ja oikeasti pakko huomauttaa, nyt on se aika vuodesta jolloin voitaisiin haudata hetkeksi se jatkuva onnettomuus ja synkistely. Onhan se paljon pyydetty, ja joillekin maailman rauhan saavuttaminen voi tuntua kevyemmältä tehtävältä, mutta ihan vaan sen maagisen Joulu tunnelman ja stressin helpottamiseksi, iloa pöytään lanttulaatikon seuraksi.

YUP - tavaroiden taikamaailma

Hyvää päivää, minä olen supermarketopas Ken!
Sinä kysyt mistä onnen löytää, minä kerron sen:
mainioilla ostosvainioilla onni asustaa,
oi sitä, joka onnen saa: paketteihin turvalukon taa
sen kaiken kätkee hän
ja ilosta itkahtaa...

Tavaroiden taikamaailma
seikkailuun kutsuu sinua!
Jos johdatus tänne toi
et enää koskaan tahdo pois.

Sport-osastolla parannella voi jäseniään:
herra hankkii rumalle rouvalleen kauniin irtopään,
sata neliötä saunaa, sellofaanisängyt lauteilleen,
leipää ja liput sirkukseen, kaiken tuon kuin tyhjää vaan!
Ja sitten toistamiseen
Rooma poltetaan...

Tavaroiden taikamaailma
seikkailuun kutsuu sinua!
Jos johdatus tänne toi
et enää koskaan tahdo pois.

Tuotetta, jota et ainakin kerran elämässäsi tarvitse,
ei ole - ainakaan ei meilläpäin
siis ota kärry ja laula näin:

Tavaroiden taikamaailma
seikkailuun kutsuu sinua!
Jos johdatus tänne toi
et enää koskaan tahdo pois.

Ei kivaa, ei edes vähän-kivaa

No ei ollenkaan. Viime perjantaina iski aivan hillitön vilu, kuumemittari kertoi että lämpöä oli 38 astetta. Lauantai aamuna värjöttelin astetta korkeammassa kuumeessa, sunnuntaina samaan aikaan olinkin jo sairaalan päivistyksessä, johon jonotin ulkona 20 minuuttia monen asteen pakkasessa, sillä oireeni viittasivat (yllätys yllätys) possunuhaan, ja eihän sellasia potilaita voi marssittaa aulan läpi, ei vaikka millainen kuume olisi. Odotettuani aikani kiltti vartia huomasi tuskani ulkona ja toimitti minut ja hengityssuojaimen odottelemaan käytävälle. Huomattiin että mitään H1N1 painajaista ei ollut havaittavissa, mutta jotain muuta kuitenkin. 3 Päivää vietin sairaalassa; ensimmäisen aikuisten puolella tipassa, loput lastenosastolla. Yläkerran aikuistenosasto veti masentavuudessaan miltei vielä pidemmän korren kuin Osasto 21; mummot kuorsasivat yöllä ja pitivät uhkaavia tukehtumisääniä ja televisiosta katsottiin taukoamatta Punaista lankaa. Lastenosastolla onneksi pääsin pieneen huoneeseen, jossa sain olla suurimman osan ajasta yksin. Tänään pääsin pois, mukanani kaksi reseptiä. Nyt aloin selailemaan lääkkeideni yhteisvaikutuksia. No, eihän tätä saa liian helpoksi päästää.

Minä todella vihaan sairastelua.