No ei ollenkaan. Viime perjantaina iski aivan hillitön vilu, kuumemittari kertoi että lämpöä oli 38 astetta. Lauantai aamuna värjöttelin astetta korkeammassa kuumeessa, sunnuntaina samaan aikaan olinkin jo sairaalan päivistyksessä, johon jonotin ulkona 20 minuuttia monen asteen pakkasessa, sillä oireeni viittasivat (yllätys yllätys) possunuhaan, ja eihän sellasia potilaita voi marssittaa aulan läpi, ei vaikka millainen kuume olisi. Odotettuani aikani kiltti vartia huomasi tuskani ulkona ja toimitti minut ja hengityssuojaimen odottelemaan käytävälle. Huomattiin että mitään H1N1 painajaista ei ollut havaittavissa, mutta jotain muuta kuitenkin. 3 Päivää vietin sairaalassa; ensimmäisen aikuisten puolella tipassa, loput lastenosastolla. Yläkerran aikuistenosasto veti masentavuudessaan miltei vielä pidemmän korren kuin Osasto 21; mummot kuorsasivat yöllä ja pitivät uhkaavia tukehtumisääniä ja televisiosta katsottiin taukoamatta Punaista lankaa. Lastenosastolla onneksi pääsin pieneen huoneeseen, jossa sain olla suurimman osan ajasta yksin. Tänään pääsin pois, mukanani kaksi reseptiä. Nyt aloin selailemaan lääkkeideni yhteisvaikutuksia. No, eihän tätä saa liian helpoksi päästää.
Minä todella vihaan sairastelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti