Ohi on VII

Lauantai-aamuna oli vitutus herkällä kun piti aikaiseen herätä. Autossa nukkuminen auttaa kummasti. Saavuttuamme vihdoin paikanpäälle, vitutus haihtuu hiljalleen. Kannattihan tätä varten herätä aamu kuudelta. Ensimmäinen ohjelma kuitenkin sattui olemaan onnellisen aneeminen ja vähintään hidastempoinen, joka toi unisuuden takaisin. Kovan väännön jälkeen nujerran kuuden tunnin yöunien paholaisen ja heräilen uudelleen. Muistaakseni tämän vähemmän eeppisen kamppailun jälkeen siirryin myyntipöydille. Valmistauduin puolentunnin kierrokseen täydellisessä tungoksessa hengittämättä ottaen pari haukkausta ah, niin raikasta pääkaupunkimme ilmaa ja siirryin paikalle. Mutta mitä. Siellähän mahtui jopa ihan siis aivan todella oikeasti kävelemään. Hetken tunsin ylitse kuohuavaa arvostusta tapahtuman organisoineille, propsit heille. Tosiaan, tilat olivat kävijämäärälle jopa kiitettävät tämän vuoden rakkaassa get tö getherissämme. Myyntipöytiä kierrellessäni löysin hallin Manga☆Messias-puoleiselta myyntipöytä verkostosta mielenkiintoisen yllätyksen; vaatteita. Itseäni eivät tekstiilit kovasti kiinnostaneet (ja jälleen totean, jos Jumala olisi halunnut meidän elävän alasti, olisimmehan me syntyneetkin alastomana!), mutta ernulapset tuntuivat hyvinkin innostuneelta ilmeisestä Backstreet-like kojusta. Mangoa oli kivasti, ja animuakin löytyi jopa enemmän kuin viime Finncon/Animeconista. Figuureita oli toki myös mukavasti, laatu-hinta suhde tosin oli aivan yhtä sössitty kuin ennenkin. Pehmoleluja, kyniä, avaimenperiä, lisää pehmoleluja, kännykkäkoruja, täysin feikkiä tavaraa, vaatteita, koruja, pehmoleluja, pinssejä, kangasmerkkejä ja vielä vähän pehmoisia ja iiii leluja. Tässä kaikki myyntipöyntiin liittyvä varsin lyhyesti. Ja kuvitusta.
Sitten pari sanaa pukuilusta, jonka aina vain laajenevaa loistoa saimme taas ihailla, osaa taas surra. Eikä ainostaan sarjojen skaalan kirjo yllättänyt; Suomalaisen coslayn taso on nossut omissa silmissäni kummasti etenkin tänä vuonna. Tietysti osa ei vieläkään ymmärrä että proppeja ei välttämättä kannata tehdä retkeilypatjoista ja että peruukin säilytys paikka ei ole se kaapin nurkka. Ei, se ei ole se villasta tehty kutiseva pipo, jota äiti pakotti käyttämään lapsuudessa, joka harmitti ja hikoilutti. Tosiaan, annan silti kovasti tunnustusta etenkin tämän Finn/animeconin cossaajille (ainakin suurimmalle osalle). Lisäksi, itsekkin kun kameran kanssa olin liikkeellä, osoitin tietty huomiotani posetukseen ja ilmeisiin. Ja kerrankin pukuilijamme oikeasti jaksoivat liikuttaa kätösensä edes siihen rakkaaseen piisuu-väännökseen. No kiva sekin. Tähän liittyen, pukuja kannettiin näyttävämmin ja jos vain näin voi sanoa, hahmoja tunnuttiin kunnioittavan, myös muiden paikallaolijoiden puolesta. Lopuksi taas muutama aiheeseen liittyvä suosikkini. (jos tunnistat itsesi, voit tietenkin tokaista jos vain haluat kuvan poistettavan, lisäkuvia kannattaa myös kysellä.)
Käsitelkäämme ohjelmistoa. Saadessani ohjelma lehtisen (todellakin lehtisen, tämä oli jo lähes Tuvalun puhelinluettelon kokoa), kiinnitin huomioni ensimmisenä kerrassaan mahtavaan kansigrafiikkaan. Kaupallisperkele viuhahti pääni sisällä sensuurina toivo kuvasta julistekoossa. Harmi että kuva rajoittui t-paitoihin. No, aina ei voi voittaa.Teema vierastutti ensin hieman, mutta osoittautuikin punaiseksi langaksi useissa ohjelmanumeroissa. Propseja saataa kuitenkin ohjelmien ilmoituksen yksinkertaisuudelle. Helppo ymmärtää, helppo merkitä ja täytettä oli mukavasti (ei, en puhu Subissa syöneestäni kalkkunapatongista). Kuten aina, kaikkea ei tietenkään ehdi rajallisen monistumismahdollisuuden ja >2 paikassa samaan aikaan elämisen hankaluuden takia. Vieraampien luennoitsijoiden saleihin uskaltauduin enemmän positiivisin odotuksin kuin vastakkaisin tuntein. Jopa yhden Kempin ohjelmanumeron ehdein käydä kokemassa. Lähdin kuuntelemaan tulevaisuuden spekuloinnista mahdollisimman neutraalein mielin, tietysti odotin syvällisemmin _paljon_ kyseisen henkilön esitelmöinniltä, mutta otetaan nyt jonkin näköinen reilukerho käytäntö. Tosin luento osoittautui yhdeksi kiinnostavimmista kokemuksista koko conissa. Oman osansa teki varsin kiinnostava ja monipuolinen aihe. Muuten kiitosta ansaitsevat comiket/muut tapahtuma jätit luento, nuortenspefin tässä ja nyt esittely, ehdottoman win Strike Witches kerronta, ja jo mainittu tulevaisuuden sota, sekä löytöretkeily scifissä luennot. Ohjelma siis upposi, ja etenkin kirja vinkkausta löytyi kovasti, kiitoksia tästä. Osion lopuksi kommentoin vielä lyhyesti parapara-ryhmä FinnPARAnoidsin esitystä sunnuntaina. Ennenkuin ranttaan, totean ryhmän aidosti edistyneen, suhteelliseissa tasoissa kuitenkin. Edelleen vain jaksan ihmetellä, että why so serious. Paraparanhan pitäisi olla huippu kivaa ja jee jee, eli hymyä peliin. Ja kuva paranoidsien esityksen väenpaljoudesta.
(Teksti löytyy alkuperäisenä versionaan Animeconin palauteketjusta.